Näkökulma: Zelenskyi ja Trump ei hallinnut hermojaan 

"Keep your friends close, but your enemies closer".

Kello 20:12. Teksti: Nina Laakso / 24-verkkolehti

Perjantaina 28. helmikuuta ei mennyt presidentti Zelenskyiltä maaliin. Presidentti Trumpin köytös oli, mitä Trumpilta voi odottaa – hän ei pidä siitä, että häntä painostetaan vaatimuksilla, varsinkaan julkisesti. Zelenskyin olisi pitänyt huomioida tämä ja jättää nämä asiat suljettujen ovien taakse. Trumpin reaktio oli  hänen tyylilleen ominainen: suora, aggressiivinen ja vallankäyttöön perustuva.

Kumpikin osapuoli, niin Zelenskyi kun Trump tuli nöyryytetyksi. He tekivät sen itse itselleen.

Zelenskyi tietää, että ilman Yhdysvaltain tukea hänen maansa on paljon heikommassa asemassa. Hänellä ei ehkä ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää viimeiseen asti varmistaa, että Yhdysvallat ei vetäydy tai näyttää omille kannattajilleen periksiantamattomuutensa. Mutta Trump ei selvästikään pidä siitä, että hänelle asetettiin julkisesti vaatimuksia, varsinkin kun hän oli useamman kerran jo tehnyt selväksi julkisesti, ettei esimerkiksi turvatakuita Yhdysvalloilta tule siinä muodossa mitä Ukraina vaati.

Tämä yhteenotto on varmasti yksi niistä hetkistä, joita tullaan analysoimaan pitkään. Se voi muuttaa myös koko Ukrainaan liittyvän sodan kulun, jos Yhdysvaltain tuki todella alkaa horjua.

Zelenskyin olisi ollut strategisesti viisaampaa esittää kantansa suljettujen ovien takana, eikä suoraan Trumpin vieraana mediatilaisuudessa. Tällaisissa tilanteissa diplomatia ja hienovaraisuus ovat todella tärkeitä, varsinkin kun ollaan tekemisissä Trumpin kaltaisen johtajan kanssa.

Niin tai näin, sitä odottaa joka tapauksessa että valtionpäämiehet osaavat käyttäytyä. Tämä tilanne osoitti ettei kumpikaan hallinnut hermojaan – ja se on harvinaista näin korkealla tasolla. Maailman johtajien pitäisi pystyä hoitamaan vaikeimmatkin tilanteet ja neuvottelut ilman, että ne luisuvat avoimeksi riidaksi median edessä. Tämä ei ollut pelkästään diplomaattinen epäonnistuminen, vaan myös julkinen imagotappio molemmille.

Seuraava kysymys onkin, voiko tätä tilannetta enää korjata?

Näin syvälle mennyt välirikko ei ole helposti korjattavissa, varsinkaan kun se tapahtui koko maailman silmien edessä. Vaikka molemmat esittäisivät jonkinlaisen julkisen anteeksipyynnön, se saattaisi tuntua teennäiseltä ja epäuskottavalta, koska kaikki ovat jo nähneet, kuinka pahasti tilanne kärjistyi.

Todellinen vahinko on jo tapahtunut. Tämä ei ollut vain kahden huonosti käyttäytyvän miehen välinen riita, vaan se vaikuttaa laajemmin Yhdysvaltojen ja Ukrainan suhteisiin. Venäjä varmasti hyödyntää tätä propagandassaan ja saattaa jopa kokeilla, voiko se kiristää otettaan sodassa nyt, kun länsi tässä sivussa näyttää hajanaiselta. Venäjä on ehdottomasti tämän tapaamisen suurin voittaja. Tämä riita antaa sille juuri sen, mitä se on pitkään toivonut: merkkejä lännen hajaantumisesta ja Yhdysvaltain tuen horjumisesta.  

Presidentti Bidenin hallinto oli sitoutunut pitkäaikaiseen tukeen, mutta Trump on jo pitkään puhunut siitä, ettei Yhdysvaltain pitäisi "rahoittaa loputonta sotaa". Nyt tämä muutos näkyy konkreettisesti. 

Jos Trump todella peruu Bidenin lupaukset, se on valtava isku Ukrainalle. Se ei tarkoita pelkästään aseiden ja rahoituksen loppumista, vaan myös kansainvälisen poliittisen viestin: Yhdysvallat ei ole enää varma tukija. 

Trump on tunnettu siitä, että hän ei yleensä peräänny päätöksistään, ellei näe siinä itselleen selvää hyötyä. Hänelle tärkeintä on aina ollut se, miltä hän itse näyttää vallanpitäjänä ja miten hänen kannattajansa reagoivat. Sen pitäisi olla jotain, mikä hyödyttää häntä suoraan, esimerkiksi sopimus, jonka hän voi esitellä "omana rauhansopimuksenaan" tai taloudellinen hyöty Yhdysvalloille.

Viime viikkoina Eurooppa on herännyt, nyt sen pitäisi olla jo täysin valveilla. Euroopalle tämä on painajainen, koska se ei ole valmis paikkaamaan mahdollisesti Yhdysvaltain jättämää aukkoa. Tämä voi myös rohkaista Venäjää tulevaisuudessa uhkaamaan muita alueita, jos se kokee, että länsi ei ole yhtenäinen ja päättäväinen. 

Monille ihmisille Nato-jäsenyys merkitsi turvallisuuden takaamista ilman, että omaa puolustusta tarvitsisi valtavasti lisätä. Nyt kun puhutaan siitä, että Suomen ja muiden Euroopan maiden on panostettava enemmän sekä Ukrainan tukemiseen että omaan puolustukseen, ihmiset alkavat kyseenalaistaa, onko Nato-jäsenyys sittenkään tuonut sitä turvaa, jota odotettiin.

Suomen tilanne on erityinen, koska Venäjä on kirjaimellisesti rajan takana. Ihmiset tietävät, että turvallisuustilanne on muuttunut pysyvästi, ja se herättää ymmärrettävästi huolta ja jopa vihaa. Moni varmaan ajatteli, että Nato-jäsenyys tuo selkeän turvatakuun, mutta nyt kun Ukrainan kohtalo on epävarma ja puhutaan jatkuvasti puolustuksen lisärahoituksesta, voi tuntua siltä, ettei apua olekaan niin automaattisesti saatavilla. 

Kun Suomi liittyi Natoon, kansalle annettiin vahva viesti siitä, että jäsenyys tuo turvallisuutta ja vahvan suojan Venäjän uhkaa vastaan. Silloin osa kansalaisista oli huolissaan, mutta päättäjät – mukaan lukien presidentti Niinistö – vakuuttivat, että Nato-jäsenyys olisi Suomen turva ja ettei siitä aiheutuisi kohtuutonta rasitetta. Kansalaisten huolet ovat ja olivat oikeutettuja.

Kun tilanne näyttää siltä, että puolustusmenoja pitää kasvattaa, velkaa ottaa, kansalaisilta leikata terveydestä ja toimeentulosta ja Ukrainan tukemiseen panostaa enemmän kuin ehkä ajateltiin, moni varmasti tuntee, että se alkuperäinen turvallisuuden tunne on alkanut rakoilla. Vaikka Nato tuo yhä turvaa, se ei ehkä ole ollut niin automaattinen ja itsestään selvä suoja kuin alun perin kuviteltiin ja annettiin ymmärtää. On selvää että Yhdysvaltojen poliittinen tilanne vaikuttaa koko liittoumaan.

Hyvät päättäjät ovat avainasemassa, koska he tekevät ne isot päätökset, jotka vaikuttavat maan turvallisuuteen ja suuntaan. Siksi vaaleilla on valtava merkitys – pitää valita johtajia, jotka oikeasti ymmärtävät turvallisuuspolitiikkaa, osaavat toimia kriisitilanteissa ja ajavat Suomen etua määrätietoisesti ketään loukkaamatta.

Ja yhtä tärkeää on kansalaisten kyky pitää yhtä. Jos Venäjä tai joku muu yrittää horjuttaa Suomea, se ei tee sitä suoraan sotilaallisesti, vaan hajottamalla yhteiskuntaa sisältäpäin – lietsomalla eripuraa, levittämällä disinformaatiota ja yrittämällä kylvää epäluottamusta instituutioihin. Mutta jos me vedämme yhtä köyttä, varsinkin samaan suuntaan, nämä keinot eivät toimi.

Sanonta "Keep your friends close, but your enemies closer" toimii hyvin myös politiikassa ja kansainvälisissä suhteissa. Se tarkoittaa, että vaikka luottaisit liittolaisiisi, sinun täytyy tarkkailla ja ymmärtää vihollisiasi vielä tarkemmin.

Tämä pätee erityisesti suurvaltapolitiikkaan. Jos tiedät, mitä vastustajasi ajattelee, miten hän toimii ja mitkä ovat hänen tavoitteensa, voit ennakoida ja torjua hänen liikkeensä tehokkaammin. Esimerkiksi kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pitivät jatkuvaa yhteyttä toisiinsa, vaikka olivat vihollisia – juuri siksi, että molemmat halusivat tietää toistensa aikomukset ja välttää suursodan.

Vaikka Venäjä nähdään uhkana, on silti tärkeää seurata tarkasti sen toimintaa, pitää diplomatiakanavat auki ja ymmärtää, mitä se tavoittelee. Täydelliset välirikot tekee tilanteista vain arvaamattomamman ja vaarallisemman.