Näkökulma: Tukea Ukrainaan ilman teatteria – olisiko se uskottavampaa?

Jos diplomatia on teatteria, tällä kertaa kyse oli ainakin osittain spektaakkelista, mahtavat puitteet jossa pääroolissa olivat käsienpuristukset eri valtionjohdon kanssa ja näistä yhteiskuvat, eivät varsinaiset päätökset. 

Kello 19:57. Teksti: Nina Laakso / 24-verkkolehti

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin vierailu Suomessa sai osakseen runsaasti suomalaista mediahuomiota, mutta herättää kysymyksen: mitä konkreettista tästä vierailusta jäi käteen – muille kuin valokuvaajille ja pukuarvostelijoille? Vierailua kehystettiin jälleen kerran suurena solidaarisuuden osoituksena.

Ei käy kiistäminen, etteikö Ukraina tarvitsisi liittolaisiaan. Maa käy olemassaolostaan kamppailua, ja lännen tuki on sille elintärkeää. Mutta onko tällainen seremoniallinen mediashow paras tapa osoittaa sitä? Kun presidentit Stubb ja Zelenskyi poseeraavat kameroille ja sopivat jotain väestönsuojayhteistyöstä, onko se todella aihe, jonka vuoksi presidenttien pitää kohdata kasvotusten median edessä? Eikö apu voisi tulla suoremmin, ilman suurta PR-koreografiaa? Arvostan Zelenskyitä mutta vielä enempi urhoollisia ukrainalaisia jotka elävät ilman parrasvaloja, taistellen joka päiväisestä selviytymisestään sodan keskellä.

Samalla, kun Zelenskyi kuvautettiin Presidentinlinnan edessä, Venäjä ja Yhdysvallat käyvät keskusteluja Ukrainan kohtalosta – ilman Ukrainaa. Tässä valossa vierailun ajankohta vaikuttaa entistä enemmän symboliselta eleeltä kuin strategiselta peliliikkeeltä. Suomi, pieni mutta periaatteellinen valtio, voi toki osoittaa tukeaan, mutta rehellisyyden nimissä: onko sillä vaikutusvaltaa Ukrainan rauhanprosessissa? Tuskin. Yhdysvallat, Venäjä ja Ukraina itse muodostavat tämän pelin ytimessä olevan kolmion – muut maat ovat lähinnä katsomossa, se on tullut selväksi.

Jos diplomatia on teatteria, tällä kertaa kyse oli ainakin osittain spektaakkelista, mahtavat puitteet jossa pääroolissa olivat käsienpuristukset eri valtionjohdon kanssa ja näistä yhteiskuvat, eivät varsinaiset päätökset. Toisaalta, ehkä tällaiselle toiverikkaalle teatterille on paikkansa, jos se tuo lohtua ja uskoa tulevaan. Mutta kenties Ukrainan tukeminen olisi vieläkin kunnioitettavampaa ilman sirkusta,  keskittymällä suoraan ja konkreettiseen apuun, jolla on merkitystä siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Ukrainan kansalaiset tarvitsevat apua ja rauhaa, ei sirkushuveja.