Näkökulma: Therianit kokevat maailmaa omalla erityisellä tavallaan

On tärkeää huomata, että therianismi ei ole psykologinen häiriö tai sairaus. 

Kello 21:36. Teksti: Nina Laakso

Therian-ilmiö tai therianthropy viittaa ihmisiin, jotka kokevat olevansa eläimiä joko henkisesti, psykologisesti tai henkisellä tasolla. Nämä ihmiset saattavat tuntea syvää yhteyttä tiettyyn eläimeen, ja he saattavat kokea, että tämä eläinmuoto on osa heidän identiteettiään. Therianit voivat kokea eläimellisiä impulsseja, ajatuksia tai käyttäytymismalleja, ja jotkut saattavat jopa pukeutua eläimiksi tai yrittää jäljitellä niiden liikkeitä ja ääniä.

Ilmiön historia

Therian-ilmiön juuret ulottuvat ainakin 1990-luvun alkuun, jolloin se alkoi näkyä internetin foorumeilla ja keskusteluryhmissä. Silloin syntyi erillisiä yhteisöjä, jotka keskustelivat tästä identiteettimuodosta ja jakoivat kokemuksiaan. Therianthropy-termi itsessään juontaa juurensa kreikan kielestä: "therion" tarkoittaa petoa tai eläintä ja "anthropos" ihmistä. Ilmiön katsotaan olevan jatkumoa muinaisille myyteille ja tarinoille, joissa ihmiset ovat voineet muuttua eläimiksi tai joilla on ollut eläimen piirteitä.

Ilmiö liittyy myös "otherkin"-kulttuuriin, jossa ihmiset kokevat olevansa jotain muuta kuin ihminen – esimerkiksi keijuja, lohikäärmeitä tai muita myyttisiä olentoja. Vaikka therianit ja otherkinit eroavat identiteetiltään, molemmat ryhmät jakavat ajatuksen siitä, että heidän todellinen olemuksensa poikkeaa ihmisen perinteisestä käsityksestä.

Miten suhtautua therian-ilmiöön?

Therian-ilmiöön tulisi mielestäni suhtautua avoimesti ja kunnioittavasti, kuten kaikkiin muihinkin identiteettikysymyksiin. Ihmisten kokemukset siitä, keitä he ovat ja miten he kokevat itsensä, ovat syvästi henkilökohtaisia, eikä niitä pidä vähätellä tai pilkata.

On tärkeää huomata, että therianismi ei ole psykologinen häiriö tai sairaus, vaan identiteettiin liittyvä ilmiö, jonka monet therianit kokevat osana itseään ilman mitään negatiivisia vaikutuksia heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Se ei myöskään tarkoita sitä, että nämä henkilöt uskoisivat fyysisesti muuttuvansa eläimiksi, vaan kyseessä on enemmänkin syvä ja henkilökohtainen yhteys eläimiin ja niihin liittyviin piirteisiin.

On itse asiassa hyvin tavallista – lapset leikkivät usein eläimiä, mielikuvitusolentoja tai supersankareita. Se on osa lapsen kehitystä ja itsensä löytämistä. Leikki ei ole vain hauskaa, vaan myös tapa kokeilla erilaisia identiteettejä ja ymmärtää omaa paikkaa maailmassa.

Therian-ilmiön tuominen kouluympäristöön on saanut monenlaisia reaktioita, osittain siksi, että se koetaan uudemmaksi ja jollain tavalla erikoisemmaksi kuin perinteiset eläinleikit. Joillekin vanhemmille tai aikuisille ilmiö saattaa näyttäytyä huolestuttavana, koska se liitetään identiteettiin ja mahdollisesti pitkäaikaisempaan kokemukseen, eikä vain ohimenevään leikkiin.

Kouluilla on tärkeä rooli turvallisen ja hyväksyvän ympäristön luomisessa, ja avoin keskustelu voi auttaa vähentämään väärinkäsityksiä, pelkoja ja ennakkoluuloja. Kun lapset saavat mahdollisuuden ymmärtää, mistä therian-ilmiössä on kyse, se voi lisätä empatiaa ja vähentää mahdollisia kiusaamistilanteita.

Välitunnit on erinomainen hetki itseilmaisulle, sillä ne ovat jo valmiiksi varattuja vapaa-ajan leikeille ja vuorovaikutukselle. Lapset voivat vapaasti leikkiä, juosta ja kokeilla eri rooleja ilman, että se häiritsee opetusta. Lisäksi selkeät säännöt ja rajat auttavat pitämään oppimistilanteet keskittyneinä ja järjestäytyneinä, samalla kun annetaan tilaa yksilölliselle ilmaisulle.

Näin kaikki oppilaat tuntisivat olevansa hyväksyttyjä omana itsenään, mutta myös ymmärtäisivät, että jokaisella on velvollisuus kunnioittaa koulun yhteisiä sääntöjä ja toistensa oppimista. Tämä lähestymistapa voisi edistää yhteisöllisyyttä ja moninaisuuden hyväksymistä kouluyhteisössä.

Kun keskusteluun nousee huoli kasvatuksesta tai vanhempien vastuusta, se usein johtuu tietämättömyydestä tai pelosta uuden ja vieraan asian edessä. Eläinleikit ovat olleet osa lapsuutta pitkään ilman, että niitä on nähty negatiivisina tai merkkinä mistään syvemmästä identiteettikriisistä. Nykyään internet ja sosiaalinen media ovat luoneet uusia tapoja jakaa ja tutkia tällaisia kokemuksia, mikä voi antaa vaikutelman, että ilmiö on suurempi tai merkittävämpi kuin se todella on.

Tärkeintä on muistaa, että lapsen leikki ja identiteettikokeilut ovat luonnollinen osa kehitystä. Jos lapsi kokee olevansa esimerkiksi therian, on tärkeää kuunnella ja antaa hänen ilmaista itseään vapaasti. Lasten maailmankuva kehittyy ajan myötä, ja he löytävät omat tapansa ymmärtää ja kokea oma identiteettinsä. Voi olla, että jotkut lapset kokevat vahvempaa yhteyttä johonkin eläimeen, mutta useimmiten tämä on osa leikinomaisia vaiheita, jotka eivät vaadi huolestumista.

Toisin sanoen, therianit kokevat maailmaa omalla erityisellä tavallaan, ja heillä on oikeus ilmaista tätä identiteettiään. Empatia, kuunteleminen ja avoin mieli ovat parhaita suhtautumistapoja.